Vaikka yleisesti toisten ihmisten tavoista voi löytää hämmästyksen aihetta jokapäiväisesti, niin harva asia risoo kuin ihmiset jotka käyttävät pyyhekumia tarpeettomasti, vaikkapa koulutehtäviä tehdessä tai piirtäessä. Syyt tällaiseen maaniseen omien pienten virheiden piilottamiseen on löydyttävä jostain psykologisesta vinoumasta, sillä mitään käytännön etua kumittamisella ei arkisessa toimessa saa aikaan!
On aivan väistämätöntä että tavanomainen pyyhekumi rikkoo paperin tekstuuria ja jättää jälkeen hieman lyijysuttua, minkä seurauksena päällekirjoitettava kohta paperissa on usein hankalasti luettavaa ja rumaa. Väärän sanan ylleviivaaminen ja näkyviin jättäminen on sekä kauniimpaa että nopeampaa, ja jättää kirjoittajasta itsevarman kuvan. Pyyhekumien suurkuluttajat ovatkin poikkeuksetta pipertämiseen taipuvia perfektionisteja.
Entä kuinka moni suuri taiteilija on oppinut työssään käyttämällä pyyhekumeja? Yksinkertaisesti: oman työn pyyhkimiseen käytetty aika on hukattua aikaa, jonka voisi käyttää paremmin siirtymällä epäonnistuneen työn uuteen versioon ja uuteen vaiheeseen. Pyyhekumia käyttämällä ei lopulta saavuta elämässä mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti